Teemu Rautio ja Sami Wessman

Kun kuvat alkoivat elää

Eräänä sateisena syyspäivänä Normaalikoulun 2b -luokkaan saapui kaksi erikoista vierasta. Ranskalaiset elokuvantekijät, ohjaaja Ted Ruin ja kameramies Sam von Fleischman Finnish Flash Studiolta. He lupasivat avata ovet elokuvan ihmeelliseen maailmaan ja tehdä oppilaista filmitähtiä.

Näin alkoi elokuvakasvatuksen jakso Hämeenlinnan normaalikoulun 2b-luokalla syksyllä 2000. Jaksolla käsiteltiin useita elokuvan osa-alueita historiasta aina moderniin digitaalitekniikkaan saakka pintaa raapaisten. Painopistealueita olivat elokuvan vaikuttavat tekijät ja elokuvan rakenne. Tavoitteena oli tutustuttaa oppilaat tapoihin, joilla elokuvantekijä rakentaa elokuvan ja vaikuttaa katsojaan haluamallaan tavalla monin eri keinoin. Halusimme myös korostaa, että elokuvien ja tv-ohjelmien välittämä informaatio on tekijän oma näkemys asiasta, ja antaa katsojalle tekijän haluaman kuvan tapahtumista, mikä voi olla kaukana todellisuudesta. Kurssin päätteeksi kuvattiin digitaalinen elokuva, jossa käytettiin hyväksi oppilaiden tekemiä käsikirjoituksia ja jonka pääosissa näyttelivät oppilaat. Jakso oli osa Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen PII -opetusharjoitteluun syksyllä 2000.

1. Tunti: 8.11. klo 11-13
Aihe: pysähtynyt kuva eläväksi
Tavoitteet:
- oppilas ymmärtää liikkuvan kuvan koostuvan still-kuvista
- oppilas osaa itse tehdä kahden kuvan animaation

Tokaluokkalaiselle elokuva on haastava aihe. Kuinka lapsi voi ymmärtää, että edessä vilistävä filmi koostuu yksittäisistä valokuvista, joita vain vaihdetaan niin nopeasti, että kuva näyttää liikkuvan? Havainnollistimme asian kahden kuvan animaatiolla, jossa still-kuvat näyvät selvästi ja niiden vaihtonopeutta voidaan säätää. Nopeutta lisäämällä saadaan kuva elämään, ja samalla periaatteella toimii myös kuvahyrrä, jollaisen jokainen oppilas valmisti tunnilla. Kahden kuminauhan väliin laitettavan pahvinpalan molemmille puolille piirretään kuva, esim. lintu toiselle ja häkki toiselle puolelle. Kun pahvia pyöritetään nauhojen välissä, lintu 'menee häkkiin'. Näin jokainen sai näytteen elävästä kuvasta kotiin vietäväksi itsekirjoitetun raportin kera.

2. Tunti: 15.11. klo 11-13
Aihe: miten kamera kirjoittaa?
Tavoitteet:
- oppilas ymmärtää kuvan olevan kuvaajan näkemys kohteesta, ei ainoa totuus
- oppilas tutustuu kuvauksen peruskeinoihin (kultainen leikkaus, kuvakoot ja - kulmat)

Tavoitteet olivat aika mahtipontiset yhdelle kaksoistunnille, mutta tarkoitus olikin antaa oppilaille laaja kokonaiskäsitys elokuvan vaikutuskeinoista ja keskittyä tarkemmin vain kuvakokoihin ja -kulmiin, jotka käsiteltiin havainnollisesti käyttäen apuna digitaalikameraa sekä videonauhoja. Lisäksi jokainen valmisti itselleen oman 'kameran', eli rajaamiseen käytettävän pahvikehikon, jolla tutustuttiin kuvakulmiin ja -kokoihin.

Halusimme havainnollistaa, kuinka kuvaaja saa johdateltua katsojan näkemään kuvauskohteen kuvaajan haluamalla tavalla. Oppilaat näkivät luokassa todellisen ja tv-ruudussa kuvaajan rajaaman kuvan. Esimerkiksi sammakkoperspektiivistä kuvattu oppilas näytti ruudussa suurelta ja mahtavalta, vaikka hän todellisuudessa kuului luokan pienimpiin. Kun kuvakulma nostettiin lintuperspektiiviin, oppilas näytti kovin pieneltä ja vaatimattomalta. Vastaavasti kuvakokojen yhteydessä kaukaa kuvattu vihainen opettaja näytti lähinnä surulliselta, kun taas erikoislähikuvasta tunnetilan huomasi selvästi.

Videoesimerkkinä käytimme Chaplinin nykyaika- elokuvasta kohtausta, jossa Chaplin menee tehtaaseen. Ympärillä tuntuu olevan suunnaton tungos, eikä hän meinaa päästä kulkemaan väkijoukon läpi. Teimme saman omassa luokassa. Laitoimme lapsia tiiviisti kasaan ja rajasimme kuvan tiukasti heihin. Näytti kuin kyseessä olisi suunnaton väen paljous. Kun zoomasimme kuvaa kauemmas, tuo väki näytti katoavan kuin tuhka tuuleen. Oli vain pieni keskittymä pienellä alueella keskellä luokkaa ja luokka näytti kovin tyhjältä. Lopuksi lapset tekivät omat "kameransa" ja saivat itse rajata luokasta oman mieleisensä kohteen. Vaikka tunnin asiat olivat kovinkin haasteellisia ja mieleen heräsi useammin kuin kerran epäilys lasten oppimisesta, oli lapsille jäänyt tunnista edes jotain käteen. Lasten katsoessa heidän omasta esityksestään tehtyä videota, eräs lapsista viittasi ja sanoi, että tämä olisi ollut paljon parempi jos olisi käytetty enemmän lähikuvia ja kuvakulmia!


3. Tunti: 22.11. 11-13
Aihe: mitä minä kuvaisin?
Tavoitteet:
- oppilas avaa silmänsä ympäristön monipuolisille kuvausmahdollisuuksille
- oppilas oppii rajaamaan näkemyksensä ja ymmärtää kameran selektiivisyyden
- oppilas tekee mielikuvistaan kuvakäsikirjoituksen

Tällä tunnilla lähdimme Lukiokadulle kolmessa ryhmässä. Jokaiselle ryhmälle oli osoitettu oma kadunpätkä, niin että koko kasunmitalta saatiin kuvia. Oppilaat saivat etsiä lähiympäristöstään mieleisiä kohteita, jotka he haluaisivat kuvata. Tärkeää löytää omasta mielestä mielenkiintoinen yksityiskohta ja rajata se omalla 'kameralla' painaen mieleen kuvakulma ja kuvakoko. Lasten valitsemat kohteet kuvattiin mielikuvakameran lisäksi myös digitaalikameralla. Luokassa jokainen kirjoitti viestintäkansioonsa esittelyn kuvaamastaan kohteesta kuvakoko- ja kuvakulmatietoineen. Lisäksi tunnilla kaikki tekivät oman kolmen kohtauksen kuvakäsikirjoituksen, joka sijoittui ryhmän omalle kadun osalle. Kohtausten tapahtumat lapset saivat keksiä itse. Retki oli sijoitettu kurssin yhteydessä tehtävän digitaalielokuvan maaston mukaisesti siten, että elokuvassa voisi käyttää lasten omia käsikirjoituksia.


4. Tunti: 28.11. 10-12
Aihe: musiikki elokuvassa
Tavoitteet:
- oppilas ymmärtää musiikin merkityksen elokuvan tunnelmanluojana

Tunnin alussa oppilaat saapuivat pimeään luokkaan. Lapsille soitettiin eri sävelmiä ja keskusteltiin, millaisia tunnelmia ja mielikuvia musiikki heissä herätti. Näin halusimme havainnollistaa musiikin tehon ajatusten ohjaajana. Jatkoimme keskustelua kohti elokuvaa: miten elokuvissa käytetään musiikkia tehokeinona. Katsoimme koulukiusausta käsittelevän musiikkivideon ilman ääntä ja tiedustelimme, mistä videossa on kyse. Asia jäi oppilaille epäselväksi. Katsottuamme videon uudestaan musiikin kanssa tunnelmat välittyivät selkeämmin. Seuraavassa vaiheessa katsoimme viedolta pätkän tv-ohjelmaa, johon soitimme erilaisia tasutamusiikkeja. Oppilaat saivat kertoa, mitä filmissä tapahtui. Tapahtumat vaihtelivat komediasta tragediaan taustamusiikista riippuen. Tässä tarkastelimme siis vain taustamusiikin vaikutusta tunnelman luojana. Seuraavaksi siirryimme vuorosanoihin, jotka ovat myös tärkeä osa elokuvan äänimaailmaa. Oppilaat tekivät samaan filminpätkään vuorosanat pienryhmissä. Jokaiselle ryhmälle oli annettu oma tyylilajinsa, ja repliikeillä piti saada filmistä komedia, jännityselokuva, luontoelokuva, uutislähetys tai mainospätkä. Samalla lapset pääsivät hajoittelemaan luokan edessä esiintymistä.


5. Tunti 29.11. 9-11
Aihe: elokuva ennen ja nyt
Tavoitteet:
- oppilas vertailee elokuvan vaikuttavia tekijöitä vanhan ja nykyaikaisen elokuvan välillä

Taivalsimme elokuvan historian halki sen syntyajoista nykypäivään. Aina Lumiéresta lasten omiin suosikkeihin. Matkan varrella pysähdyimme tarkasteleman ensimmäisiä elokuvia asemalle saapuvasta junasta. Nousimme junasta elokuvateatteriin, jossa pianisti säesti esitystä. Tapasimme Chaplinin ja tutustuimme hänen mykkäelokuviinsa, jossa repliikit esitettiin tekstinä. Matkamme edetessä mustavalkoinen filmi alkoi puhua, ja lopulta kuvatkin väritettiin. Lopuksi päädyimme kokonaan tietokoneella tehtyyn elokuvaan uskomattomine efekteineen. Oppilaat esittelivät vielä omat suosikkielokuvansa.

Kokonaisuutena kurssi onnistui hyvin. Oppilaiden motivaatio säilyi korkeana koko jakson ajan, ja vaikka opittavaa oli paljon ja moni käsitellyistä asioista oli kovin abstrakteja, perusasiat jäivät oppilaille mieleen. Nyt kun perusteet oli opetettu, voitiin alkaa työstämään itse elokuvaa. Sen tekemisessä oppilaiden ikä. Koska he ovat niin nuoria, he eivät pysty käyttämään tietokoneohjelmistoja eikä heille uskalla antaa kalliita laitteita käyttöön. Siksi heidän työkseen jäi käsikirjoitusten kirjoittaminen sekä näytteleminen. Nyt on luotu pohja, ja luokalla on vielä neljä vuotta aikaa opetella elokuvataidetta samassa ympäristössä. Tietoja syvennetään vuosi vuodelta ja iän karttuminen mahdollistaa laitteiston käyttämisen.