13.2.1968 klo 14.00 oli
aikana ja Tampereen ylioppilastalon kokoushuone paikkana, kun
elokuvakerho Monroen nyt jo neljättäkymmenettä vuosikymmentä vetävä
taipale käynnistyi. Väkeä tuohon tilaisuuteen kutsuttiin
ilmoittamalla tamperelaisessa opiskelijalehti Aviisissa seuraavasti:
"Kaikki asiasta
kiinnostuneet toimeliaat kansalaiset kutsutaan täten pohtimaan
jazzkerhon ynnä elokuvakerhon perustamismahdollisuuksia
yliopistolaisten keskuuteen..."(Tilaisuudessa perustettiin myös
jazzkerho Break.).
Muun muassa vuonna 1970
riehunut poliittinen "elokuvakerhokriisi" johti siihen, että
Monroe oli vuosina 1971 - 1972 Tampereen ainoa toimiva elokuvakerho.
Alkuvuodet 1968 - 1973
Monroen näytökset järjestettiin elokuvateatteri Ilveksessä Itsenäisyydenkadulla.
Toukokuusta 1973 lähtien Monroen näytökset siirtyivät edemmäs itään
Teiskontielle asti, Tampereen teknillisen oppilaitoksen (TEKU)
juhlasaliin.Pirkanmaan elokuvakeskuksen aloittaessa pyörittää
tuolloin Tampereen läntisintä elokuvateatteria Pirkkaa 1980-luvun
puolivälissä, myös Monroen esitykset alkoivat siirtyä sinne. Vuoden
1992 alkupuolella Monroe muutti PEK:n mukana tuolloin tuoreimpaan, mutta
nyt jo vanhimpaan keskustan elokuvateattereista, Niagaraan.
Monroen toimintaa
hallitsi pitkään sarjamuotoisuus periaatteella kymmenen pitkääelokuvaa
keväisin ja syksyisin. Tämän lisäksi toiminta laajeni erityisesti
1970-luvulla mm. eri maiden elokuvaviikkoihin, elokuvaseminaareihin ja
yhteistyössä Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan kanssa järjestettävään
kesäkinoon.
Peräti 80 monroelaista kävi
helmikuussa 1974 tutustumassa Lenfilmin studioilleLeningradiin. Tuohon
aikaan Monroella oli usein edustaja eri maiden elokuvafestivaaleilla.
Monroen vuonna 1977yhdessä Suomi- Neuvostoliitto- Seuran kanssa järjestettyä
valtakunnallista yleisöseminaaria "Neuvostoelokuva Suomessa"
tervehti sähkeellään silloinen presidentti Urho Kekkonen.
Monroen huippuaika
sijoittuu juuri elokuvakerholiikkeen kultakauteen 1970-luvun lopulta
1980-luvun alkuun. Monroe oli tuona aikana yksi silloisen Suomen
elokuvakerhojen liiton (SEKL) suurimpia kerhoja – useiden mittausten
mukaan myös suurin. Kaikkien aikojen ennätysjäsenmäärä löytyy
vuoden 1976 kevätsarjasta, jossa jäsenkortin hankkineita oli yhteensä
1326. Juuri 1970-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Monroella oli myös
mahdollisuus palkata toimistoonsa Tampereen ylioppilastalolle oma työntekijänsä.
Tointa
hoiti silloin Raimo Silius, joka nykyisin on
parhaiten tunnettu Tampereen
lyhytelokuvajuhlien pitkäaikaisena
ohjelmistosuunnittelijana ja kaupungin kentiesintohimoisimpana
elokuvaharrastajana.
Monroella on ollut
tärkeä vaikutuksensa mm. Tampereen kansainvälisten
lyhytelokuvafestivaalien ja Pirkanmaan
elokuvakeskuksen syntyyn. Monroen ensimmäisiin puuhamiehiin kuuluneen
Ilkka Kalliomäen aloitteesta syntyi 1969 Tampereen lyhytelokuvapäivät,
jonka jäljiltä jo seuraavana vuonna sai alkunsa nykyinen festivaali.
Pirkanmaan elokuvakeskus puolestaan syntyi vuonna 1982 Monroen ja muiden
silloisten elokuvakerhojen, mm. Prisman ja Solariksen, toimesta niiden
omaa toimintaa tukemaan. Tosin elokuvakerhoharrastus alkoi ylipäätään
hiipua 1980-luvun aikana koko valtakunnan tasolla, ja PEK alkoi myös järjestää
omaa esitystoimintaansa.
Vuoden 1991 syksyllä
Monroe luopui yli kaksikymmentä vuotta kestäneestä
sarjaesitysmuodosta. Yksi syy oli se valtava
elokuvien määrä, joka pudotettiin
elokuvakerholevityksestä. Tilanne on ollut
vastaavanlainen siitä lähtien: ns. klassikoita – tarkoittaen tässä
aina noin kolmea vuotta aikaisemmin valmistuneita elokuvia –
elokuvakerhojen suoranaisesti saatavilla on vuodesta toiseen muutama
kymmen.
1990-luvun alussa
toiminnan johtoajatus löydettiinkin yönäytöksistä ja laajemmista
teemakokonaisuuksista. 1990-luvun aikana luovuttiin myös hiljalleen
perinteisistä jäsenkorteista.
Aina kesästä 1995
lähtien Monroe on toiminut taasen Tampereen ainoana
elokuvakerhona, kun 1970-luvulla aloittaneen
Prisman toiminta lopulta hälveni. Sarjaesitysmuotoon
palattiin ensin varovaisesti kesäsarjan muodossa 1996, ja kesästä
1997 lähtien Monroella oli joka kevät, kesä ja syksy oma sarjansa kevääseen
2000 asti. Tänä aikana jälleen huomattiin, että ihmisiä on vaikeita
saada harrastamaan valkokangaselokuvaa sitoutuvasti.
Näin ollen Monroen
toiminta on muuttunut taas projektikohtaisemmaksi. Onnistuneimpana
esimerkkinä marraskuussa 2001 Monroe teki yhteistyötä helsinkiläisen
Night Visions ry.:n kanssa kuljettamalla samannimisen festivaalin
elokuvia Tampereelle. Samana
syksynä Monroe aloitti myös menestyksekkään Finnish Cinemathequen. Tämä
suomalaisia elokuvia englanninkielisin tekstein esittelevä sarja on tällä
hetkellä Monroen eräänlainen lippulaiva, sillä tämäntyyppiset
esitykset ovat maassamme ainutlaatuisia. Esitykset on tietysti
kohdennettu suoraan ulkomaalaisille opiskelijoille, joilta ne ovatkin
saaneet erityistä kiitosta.
Kaikesta epätavallisuudestaan
huolimatta elokuvakerho Monroe on edelleen
elokuvakerho. Tosin se ei elä kunniakkaiden
perinteidensä ehdoilla vaan myös
kehitykselle alttiina.
Monroen historian lähdeaineistosta
ja muista detaljeista kiitokset Raimo Siliukselle ja Monroen
hallituksessa jo kolmatta vuosikymmentä vaikuttavalle Martti
Vileniukselle.
toimittanut:
Jukka Kangasjärvi
