- Pirkanmaan Elokuvakeskus -

PEK:n historia lyhyen kaavan mukaan

Pirkanmaan Elokuvakeskus ry. täytti 20 vuotta 12.12.2002 eli nopeasti laskettuna yhdistys on perustettu 12.12.1982. Yhä toimivalle ja vuosittain alusta alkaen toimintaansa kasvattaneelle yhdistykselle ikää on kohtuullisen paljon, mutta koko elokuvakulttuurin kentässä olemme vielä nuorukaisia.

Elokuvakeskuksen perusta ja toiminnan ideat ovat lähtöisin elokuvakerholiikkeestä. 50-60- ja 70-luvuilla elokuvakerhot olivat kaikkien elokuvaentusiastien koteja. Itäjapanilaisen ohjaajan Sergei Akira Fassbinderin elokuva "Viherpeipot lensivät länsiluoteeseen "esitettiin kerhoissa ja sen jälkeen peippojen lentoa analysoitiin monelta kantilta pitkään ja hartaasti. Kerhoissa nuoret jäsenet tutustuivat toisiinsa, toisten ajatuksiin ja toiset tutustuivat toisiinsa myöskin käsikopelolla.

80-luvun alussa elokuvakerhot elivät suurinta kukoistuskauttaan ja Tampere oli Suomen elokuvakerhokaupunki numero yksi. Jäseniä neljässä aikuiskerhossa (Monroe, Prisma, Solaris ja Nykyaika) ja kahdessa lastenelokuvakerhossa (Elvis ja Ykkönen) oli vuodessa noin kuusituhatta. Huikea luku millä mittarilla tahansa mitattuna. Opiskelijat täyttivät kerhot ja silloin ns. kaupalliset levittäjät ja elokuvateatteriketjut eivät jostain syystä saaneet omaan tarjontaansa sellaisia täkyjä, jotka olisivat kiinnostaneet juuri elokuvista kiinnostuneita aktiiveja. Kerhot olivat siis täynnä, mutta merkkejä muutoksesta oli jo olemassa.

Kaupallinen tarjonta alkoi monipuolistua, videot olivat tulossa, opiskelijoiden aktiivisuus laskussa ja heillä alkoi olla muitakin kiinnostuksen kohteita kuin elokuva.

Vuoden 1981 aikana heräsi ajatus elokuvakerhojen voimien yhdistämisestä. Varsinkin suurin elokuvakerho Monroe oli järjestänyt muutakin toimintaa pelkkien kerhonäytäntöjen lisäksi ja resursseja oli vielä enempäänkin.

Kerhot toimivat silloin paljolti erillään ja mielipide-erojakin oli: aikuiskerhoista kolme kerhoa ja molemmat lastenelokuvakerhot kuuluivat Suomen Elokuvakerhojen Liittoon ja yksi kerho Elokuvakulttuuri ry.:een. Kerhot kisailivat myös esitettävistä elokuvista ja potentiaalisista jäsenistä, joten intressien yhteensovittaminen ei käynyt käden käänteessä.

Monien monimutkaisten neuvottelujen ja illanviettojen jälkeen saatiin kuitenkin luotua kokonaishahmotelma elokuvakeskuksen perustamiseksi Tampereelle. Vuoden 1982 aikana piti saada myös hyväksyntä ( lähinnä lupaus rahoituksesta) kaupungilta, opetusministeriöltä ja elokuvasäätiöltä. Suunnitelma esiteltiin myös ns. kaupallisen alan edustajille samoin kuin aatteellisille elokuvajärjestöillekin. Vastusta tuli, mutta tuli myös kannustusta ja hyväksyntää.

Tärkeimmät plussat :
a) kun kaupungin riitelevät ja epäilevät poliitikot tajusivat uuden yhdistyksen tarkoituksena olevan vain elokuvan ilosanoman levittämisen tasapuolisesti kaikille osapuolille (eikä vallankumouksen suunnittelu).

b) Kaupallisen esitys- ja levitysalan ns. nuori polvi oli vahvasti asian puolella, sillä olihan elokuvakeskuksen yhtenä alkuperäisenä tarkoituksenakin luoda hyvät ja luottamukselliset suhteet Pirkanmaan alueen elokuvateattereiden omistajatahoihin.

c) Suomen Elokuvakerhojen liiton surullinen tila aiheutti sen, että tamperelaisten kerhojen me-henki parani ja halu oman laajemman ja luotettavan kerhofilmientilausorganisaation perustamiseksi kasvoi.

Sunnuntai-iltana joulukuun kahdentenatoista päivänä vuonna 1982 Tampereen Ylioppilastalon juhlasalissa perustettiin Pirkanmaan Elokuvakeskus ry. (PEK ry.)

Perustajajäseninä olivat elokuvakerhot: Monroe, Nykyaika, Prisma, Solaris, Ykkönen ja Elvis sekä Tampereen Yliopiston Ylioppilaskunta.

Elokuvakeskus aloitti heti seuraavana maanantaina toimintansa Monroen vanhoissa tiloissa Ylioppilastalon toisessa kerroksessa. Toiminta alkoi kasvaa vilkkaasti ja ensimmäinen taloudellinen riski otettiin syksyllä 1983, kun alueellinen elokuvasihteeri palkattiin (ilman Opetusministeriön tukea !) luomaan yhteyksiä kuntiin ja kouluihin sekä päiväkoteihin.

Varsinainen onnenpotku koettiin syksyllä 1984, kun Kinosto Oy tarjosi Elokuvakeskukselle elokuvateatteri Pirkkaa omaksi esitystilaksi. Maaliskuun alusta 1985 PEK sai haltuunsa oman esitystilan, josta oli haaveiltu perustamisesta alkaen. Omasta elokuvateatterista tuli PEK:n esitystoiminnan lippulaiva, sillä teatteriin voitiin nyt siirtää kerhojen omat esitykset ja erikoisesitykset, matineat, koulukino, päiväkotiesitykset ym.

Vuodesta 1985 vuoteen 2002 PEK on esittänyt teattereissaan (Pirkka ja Niagara) varovaisen arvion mukaan noin 5.000 eri elokuvaa noin 800.000 katsojalle.

Samaan aikaan kun PEK sai Pirkan, vapautui teatterin yläpuolella oleva liiketila PEK:n toimistotiloiksi, ja silloin PEK:sta tuli nimensä mukaisesti keskus, jolla oli henkisen toiminnan lisäksi asialliset toimitilat. Tahti kiihtyi: PEK julkaisi elokuvalehti La Stradaa, video-, leike- ja kuva-arkiston keräys jatkui, koulukino ja päiväkotitoiminta laajeni, Pirkassa oli esityksiä aamusta iltaan jne. 90-luvun alussa elokuvateattereiden hajasijoitus ympäri kaupunkia alkoi olla mennyttä aikaa ja teatterit keskittyivät kaupunkien ydinkeskustoihin. Pirkan asiakaskunta laiskistui muiden mukana ja Pirkankadun mäki alkoi olla liian raskas noustavaksi, joten PEK haki uutta toimitilaa teatterille ja toimistolle keskustasta. Laman kouraisemassa Suomessa oli tyhjää tilaa ja PEK:lla kävi jo toisen kerran tuuri: uusi teatteritila ja toimistotila löytyivät Kehräsaaresta vanhasta värjäys- ja kehruutehtaasta. Uusi elokuvateatteri avattiin voimia vieneen, mutta valtavaa yhteishenkeä osoittaneen talkoorypistyksen jälkeen, maaliskuussa 1992. Samoissa Kehräsaaren tiloissa PEK toimii edelleen.

Elokuvakeskus on kahden vuosikymmenen aikana jättänyt jälkensä Tampereen ja koko maankin kulttuurielämään. Toiminnassa mukana olleita ihmisiä on ollut satoja, monet heistä toimivat nyt erilaissa yhteiskunnallisissa tehtävissä, toiset jatkavat elokuvan, median ja informaatiotekniikan parissa, on opettajia ja tutkijoita jne. Heille kaikille suuri kiitos tasapuolisesti, sillä ilman heitä PEK ei olisi voinut toimia ja kasvaa niin hyvin kuin se on nyt tapahtunut. Kiitoksen ansaitsevat myös kymmenet suurlähetystöt, valtion ja kaupungin elimet, yhteisöt, yhdistykset ja muut yhteenliittymät, joiden kanssa PEK on yhteistyötä harjoittanut. Huomattavaa on myös PEK:n suoran toiminnan merkitys: kymmeniä tuhansia lapsia on käynyt kokemassa elokuvan ihmeellisen maailman PEK:n järjestämissä elokuvanäytöksissä; monet heistä jopa ensimmäistä kertaa, tuhannet päiväkotilapset ympäri Pirkanmaata ovat aloittaneet elokuvan tekemisen PEK:n animaatioelokuvakurssien kautta, eri maiden ja kulttuurien elokuva on tullut tamperelaisille tutuksi ja apua on saanut tietoa hakeva.
Tärkein asia on kuitenkin elokuvan aseman selkeä kohoaminen viimeisten vuosikymmenten aikana. Elokuvaa ei lasketa enää pelkäksi tyhjäpäiseksi viihteeksi (valitettavasti kyllä sitäkin löytyy), jota korkeakulttuurilla on varaa hyljeksiä ja halveksia. Elokuva ja sen monet johdannaiset kuuluvat tämän päivän vapaa-ajan viettoon ja työn arkeen vääjäämättä. Visuaalinen kulttuuri on voittaja !

Uhkana on kulttuuriin vihamielisesti tai siihen välinpitämättömästi suhtautuvat ihmiset. Puheet ja toimet kulttuurimäärärahojen pienentämiseksi eivät kuulu ymmärtäville ihmisille. He, jotka haluavat kulttuuria vähentää, myrkyttävät ja pilaavat omien lastensa ja tulevien sukupolvien tulevaisuuden. Yhteiskunta on kuin auto: moottorina talous, moottorin tehona ja polttoaineena koulutus ja matkustusmukavuutena palvelut. Kulttuuri on tämän yhteiskunnallisen auton vaihteisto ja voitelu. Yhteiskunta, joka satsaa kulttuuriin ja koulutukseen, voi päästellä tulevaisuudessa saasteettomalla polttoaineella suurimmalla vaihteella pyörien pyöriessä ilman kitkaa. Ilman satsausta kulttuuriin ja koulutukseen tämä auto nilkuttaa ykkösellä ja tupruaa niin pahasti, että kyydissä olijoille tulee paha olo.

Elokuvakeskuksen perustamisessa sekä toiminnassa mukana olleita että työntekijöitä: (kaikkien satojen nimet eivät tähän sovi, mutta kiitos kaikille!) Juha Elomäki, Jaana Semeri, Timo Matoniemi, Jukka-Pekka Laakso, Rainer Panula, Heikki Keskinen, Kai Ovaskainen, Antti Selkokari, Pekka Halttula, Eija Savolainen, Juhani Koivisto, Matti Apunen, Kati Sinisalo, Hannu Nieminen, Reijo Kupiainen, Maikki Kantola, Petri Syren, Timo Kaaja, Tuula Sinkkonen, Esa Kerttula, Antti Vuorio, Karoliina Leisti, Anu Peltonen, Jari Hallamaa, Juhani Vitikkala, Asko Alanen, Antti Apunen, Timo Sipilä, Juri Nummelin, Rami Ahonen ym.ym.