Tekijät
ohjaus: Taru Mäkelä
kuvaus: Jouko Seppälä
leikkaus: Tuuli Kuittinen
äänisuunnittelu: Olli Huhtanen
musiikki: Jukka Siikavire
graafikko: Patrik Pesonius
 

100 min, Betacam, 16:9, stereo, väri

Dokumenttielokuvani pyrkii olemaan kuvaus porvariston elämäntavasta ja arvoista. Se kertoo kauppiassäädyn tavasta elää. toimia ja ajatella. Niistä tavoista ja perinteistä, jotka tähtäävät oman toiminta-alan säilyttämiseen ja kehittämiseen. Toisaalta se kertoo valintojen kääntöpuolesta, jatkuvan kilpailun ja paineen aiheuttamista sielullisista ja fyysisistä ongelmista. Saalis kertoo yksityisen kautta yleistä. Kohteena on oma sukuni, joka edustaa kauppiassäätyä isän puolelta, äitini puolelta rakennusteollisuutta. Keskityn Mäkelöihin, mutta suhde äidinpuoleiseen sukuun heijastaa myös eri arvotuksia ja hierarkioita porvariston sisällä. Teollisuuden mielestä kauppiassääty on painoarvoltaan kevyt: se ei tuota mitään.

Kuten jokaisessa ihmisen muodostamassa ryhmässä, on porvaristonkin sisällä luokitteluja ja leimoja sen mukaan mitä ihminen tekee. ( Kuten työväenluokassa, missä jakoa tehdään kovasti metalli- ja paperimiesten kesken, puhumattakaan kuljetustyöntekijöistä. Ja näiden ryhmien ulkopuolella alati tietysti matalapalkkanaiset -hoivatyöntekijät). Saalis kertoo myös näistä perusjaoista. Elokuva kuvaa tiettyä yhteiskuntaluokkaa, myös sen sisäistä dynamiikkaa. Yksikköjen välisiä hierarkioita. Jako naisten ja miesten maailmaan heijastuu jokaisessa luokassa, mutta porvaristo on esimerkkinä selkeä, koska porvaristo juuri keksi tunnusmerkikseen naisen työssä käymättömyyden. Osoituksena varallisuudesta ja miehen kyvystä elättää perhettään tuli naisen olla kotona. Tämä näkyy selvästi myös Saaliin perhedynamiikassa: vanhempieni sukupolvessa jokainen rouva Mäkelä, huolimatta siitä, mikä hän oli koulutukseltaan tai missä vaiheessa hänen opintonsa olivat, sai jäädä kotiin. Hänen piti jäädä kotiin. Vaikka isoäitini Anna Mäkelä oli itse liikenainen ja hänen äitinsä oli ollut kauppias. Porvariston tavoite on aina ollut päästä toteuttamaan sitä elämäntapaa jota se on nähnyt yläpuolellaan, aatelistossa. Siihen liittyy tietty joutilaisuuden ideaali, vapaus palkkatyöstä. Toisaalta porvariston ihanteena on dynaamisuus, aktiivisuus, kilpailu ja työnteko. Perinteinen porvaristo pitää taloudellisena toimijana yhteiskunnan rattaita pyörimässä, luo ja ylläpitää työpaikkoja.

Lisäpiirteenä porvariston hahmotuksessa on vielä sukuni valitsema toiminta-ala, elokuva. Se on kaupantekoa populaarikulttuurin alueella, johon liittyy vääjäämättä jotain epämääräistä. Elokuva oli 1920-luvulla, jolloin tarinani alkaa, kuin it-ala 1990-luvulla: täysin uusi alue, jolla rohkea ja tulevaisuuteen uskova ihminen saattoi edetä ja menestyä nopeasti, jos uskalsi ottaa riskejä ja pitää päänsä kylmänä. Nousta taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti. Tämä yhteiskunnan sisäinen säätykierto tulee ilmi myös tarinana kolmen sukupolven mittaisessa jatkumossa. Se tekee Suomesta mielenkiintoisen maan: säätykierto on nopea, täällä voi kohota nopeasti ja myös pudota. Tällainen vaihtuvuus olisi täysin mahdotonta esim. Englannin kaltaisessa, edelleen syvästi säätyrajoja ylläpitävässä yhteiskunnassa.

Juliste

Poika, pyssy ja mersu

Taru pyssyn kanssa metsässä

Sukua elokuvateatterissa

Annan ja Väinön kultahäät

Taru Mäkelä

Väinö Mäkelä